Isla Fono ja Josefina Koponen ovat seuraava vapaaottelutaidon hyökyaalto, joka vyöryy Oulusta maailmalle.

Oulun Kamppailuklubin tiloissa on keväällä isännöity thainyrkkeilyn sekä vapaaottelun SM-kisoja kirkkaissa valoissa, mutta heinäkuisena tiistaiaamuna ollaan kamppailu-urheilun arjessa. Kun suurin osa suomalaisista lomailee, oululaisen Matias Pahkalan luotsaama vapaaottelun kisaryhmä harjoittelee täyttä häkää. Seuraavana tavoitteena Pahkalan ryhmän nuorilla urheilijoilla Isla Fonolla (17v) ja Josefina Koposella (16v) on alle 18-vuotiaiden vapaaottelun MM-kisat Abu Dhabissa. Ikuisen Peruskurssin pohjoisen erikoisreportteri Paavo Niskala kävi jututtamassa kevään junioreiden EM-mitalisteja ja heidän valmentajaansa.

Pahkalan ryhmässä on 14 urheilijaa, joista tänään paikalla on kahdeksan ja yksi vieraileva tähti Helsingistä. Ryhmällä on tyypillisesti kahdeksan lajitreeniä viikossa sekä niiden lisäksi jokaisella urheilijalla on omat oheisharjoittelunsa, joista usealla Pahkala on myös vastuussa. Pahkalan fysioterapeutin koulutus toimii selkänojana ohjelmien suunnittelussa. Viikon tärkeimmäksi treeniksi Pahkala nimeää torstain sparriharjoituksen, jossa pyritään siirtämään muissa harjoituksissa opeteltuja tekniikoita ottelunomaiseen tilanteeseen. Urheilijasta riippuen uuden tekniikan tuominen sparriin, saatikka otteluun on useiden kuukausien projekti. Näitä projekteja
Pahkala panee urheilijoilleen hallitusti liikkeelle.

Tämän tiistain harjoituksen teemana on ottelutilan hallinta sekä potkujen ja lyöntien ajoittaminen liikeeseen. Harjoitus alkaa Pahkalan vetämällä kehonhallinnalla ja -herättelyllä, jolla aamuiset haukotukset muuttuvat hikipisaroiksi urheilijoiden otsille. Kevyempien paritekniikoiden jälkeen siirrytään tehtäväsparreihin joihin Pahkala määrää parit. Urheilijat kuuntelevat valmentajansa ohjeita korvat tarkkana, ja tekevät selventäviä kysymyksiä. Ryhmässä on erikokoisia miehiä ja naisia sekä jonkin verran tasoeroja, mitkä tuovat omat käytännön haasteensa harjoitusten suunnitteluun ja läpiviemiseen. Vaikka harjoittelu on välillä Pahkalan mukaan kaoottista,
korostaa hän kuitenkin harjoittelukulttuurin merkitystä: ”Luonnollisesti olen itse paljon paikalla ja valmentamassa, mutta harjoittelukulttuuri salille tulee treenaajien kautta. Hyvät harjoituskaverit takaava laadukkaat harjoituskokemukset ja osaaminen siirtyy eteenpäin. Kannustan urheilijoita opettamaan toisiaan, ja tämä luonnollisesti vaatii kärsivällisyyttä. Kilparyhmässä on luonnollisesti vaatimus urheilullisuudelle, että osaa ja pystyy harjoitella paljon, mutta tärkein ominaisuus urheilijalle on vastaanottavaisuus, eli miten hän ottaa vastaan valmennusta.”

Tehtäväsparrien jälkeen pareja vaihdetaan, ja harjoituksen loppuun otetaan muutama erä tavallista sparria. Fono pääsee juuri Meksikon harjoitusleiriltä palanneen moninkertaisen nuorten maailmanmestarin Sani Brännforsin pariksi. Pitkään yhdessä harjoitelleet Fono ja Brännfors tuntevat toisensa hyvin, joten Fonolle ei tule yllätyksenä Brännforsin vahvuusalue, väkivahva paini. Atleettinen Fono pyrkii estämään Brännforsin häkkipainia hakemalla
aktiivisesti underhookeja, valmentaja Pahkalan muistuttaessa rannekontrollista. Samaan aikaan kevyesti jaloillaan liikkuva Koponen paukuttelee teräviä vartalopotkuja sparrikaverinsa kylkiin. Myös Koponen pääsee vuorollaan lyömään sarvia yhteen Brännforsin kanssa, sparrien ollessa reippaita, mutta kuitenkin pysyen teknisinä. Fono kuvailee harjoitusryhmänsä merkitystä: “Porukka on kornisti sanottuna meille kuin perhettä, olemme täällä joka aamu ja ilta, välillä vittuillaan ja välillä ollaan kavereita.” Tähän Koponen nyökkää ja lisää: “Osataan pitää hauskaa,
mutta sitten kun tehdään hommia niin keskitytään. Liityin ryhmään korona-aikana ja kesti oman aikansa hoksata omaa tasoaan ja kehitystä, kun treenasi kokeneempien kanssa, mutta nykyään huomaan että oppimani asiat toimivat. Muokkaaamme sparreissa ottelutyylejämme toisillemme sopivaksi, jotta kaikki kehittyisivät.” Kysyttäessä, onko Brännforsin menestys ja saama julkisuus vaikuttanut millään tavalla ryhmän treenaamiseen, niin vastaus on selkeä: ”Ei, Sani on edelleen sama hyvä kaveri ja treenikaveri”.

Kesän ajan Fono ja Koponen ovat sparranneet harjoituksissaan junioreiden säännöillä valmistautuessaan kohti junioreiden MM-kisoja. Junioreiden sääntöjen mukaan esimerkiksi päähänlyönnit ovat kiellettyjä. Tavallisesti sparreissa noudatetaan aikuisten sääntöjä. Harjoituksen päätteeksi Fono ja Koponen määrätään pariksi, mikä tullut kummallekkin tutuksi. Sekä Fono että Koponen ovat vasenkätisiä ottelijoita, joten ottelemista on Pahkalan mukaan rakennettu molemmilla tämän ympärille. Ottelussa Fono ja Koponen pyrkivät suojaamaan heikkouksiaan ja viljelemään vihaisia maksapotkuja, sillä suurin osa vastustajista on oikeakätisiä. Pitkähiuksiset ja ulottuvat ottelijat mittailevat sparrissa rennosti etäisyyttä toisiinsa, päätyen iskusarjan kautta häkkipainiin, jossa molemmat ovat aktiivisia ja saavat Kamppailuklubin häkin ryskymään.

“Minulla on tullut EM-kisojen jälkeen paljon uusia juttuja pystyotteluun ja painiin, ja omaa laajentunutta saamista haluan lähteä kisoihin näyttämään.” – Isla Fono

Maaliskuussa Serbiassa käydyissä junioreiden EM-kisoissa Fono voitti kultaa alle 70,3 kiloisten sarjassa ja Koponen hopeaa alle 65,8 kiloisten sarjassa. EM- ja MM-kisojen välillä on alle kuusi kuukautta ja se on tuonut oman mausteensa valmistautumiseen. Pahkala kertoo: ”Tilannehan on hieman erikoinen, kesällä meillä on yleensä PK-kausi, mutta nyt heti kevään EM-kisojen jälkeen otimme tarkoituksella treenin intensiteetistä huomattavasti pois, kuten myös harjoittelun määrästä.” Harjoittelussa pääpaino oli kisojen jälkeen lajitaidoissa ja -tehokkuudessa, Pahkala jatkaa: “Keväällä keskityimme treenaamisessa uusien asioiden oppimiseen ja hauskanpitoon. Nyt lähempänä elokuuta tehdään lyhyt piikkaus kohti MM-kisoja, mutta junnumatseissa erät
ovat vain kaksi minuuttia pitkiä ja todella nopeita, jolloin lajiteknisen suorittamisen tulee olla terävää ja tehokasta. Kunto kyllä naisilla kestää. Sekä Isla että Jose ovat molemmat monipuolisia ottelijoita, ja aina kun on aikaa, pyrimme harjoittelussa menemään heikkouksien kautta. Kisojen lähestyessä menemme kuitenkin harjoittelussa urheilijoiden vahvuuksiin”, valmentaja Pahkala summaa.

Sekä Fono että Koponen ovat samoilla linjoilla valmentajansa kanssa. Molemmat urheilijat ovat käyneet suorituksensa EM-kisoissa tarkasti läpi. ”Kevään EM-kisoissa huomasin itseltäni joitain heikkouksia, mihin minulla ei vielä silloin ollut ratkaisuja. Ratkaisuja näihin olen nyt harjoitellut. Kisojen lähestyessä tuon sparriin lisäksi ne tietyt omat jutut ja treenaan niitä selkärankaan, ja näitä haluaisin päästä nyt MM-kisoihin näyttämään”, Koponen kertoo. “Minulla on tullut EM-kisojen jälkeen paljon uusia juttuja pystyotteluun ja painiin, ja omaa laajentunutta osaamista haluan lähteä kisoihin näyttämään”, Fono jatkaa.

”Hyvä itseluottamus tulee treeneistä ja onnistumisista ja se kantaa kisoihin” – Josefina
Koponen.

Treenien jälkeen ryhmällä on usein tapana jäädä keskustelemaan vapaaottelusta ja esimerkiksi vanhoista legendaarisista MMA-matseista. Urheilijat ja valmentaja eivät ole kuitenkaan mahdollisia tulevia MM-vastustajia analysoineet, eivätkä he näe suurempaa tarvetta tälle. ”Jos tietää vastustajista jotain niin mietitään jotain simppeliä, ei sen kummepaa. Kuitenkin amatöörimatseissa rohkea otteleminen on tärkeintä”, Pahkala kertoo. Fono on ottelijalistaa sen verran vilkaissut, että sarjoissa on paljon urheilijoita, ja Koponen nähnyt, että samoja nimiä, mitä EM-kisoissakin. Kysyttäessä henkisestä valmennuksesta Koponen tiivistää: ”Hyvä itseluottamus
tulee treeneistä ja onnistumisista ja se kantaa kisoihin”. Erityismaininnan Pahkalalta henkisenä valmentajana saa kuitenkin Suomen maajoukkueesta Janika Antinmaa, jolla on “kyky kuoria urheilijasta terävyys matsiin esiin”.

Seuraa nuorten vapaaottelijoiden matkaa kohti Abu Dhabin nuorten MM-kilpailuja heidän omilla
Instagram-tileillä: Isla Fono @fonoisl ja Josefina Koponen @josefinakoponen.

Haastattelu ja kuvat: Paavo Niskala

Editointi: Jyrki Nurminen