Hei Anna! Mitä kuuluu ja kertoisitko samalla uusille tutuille, kuka olet?

Moikka! Ihan hyvää kuuluu, kiitos. Olen Anna Hyvärinen, alun perin Espoosta kotoisin. Asun nykyisin Floridassa, USA: ssa ja treenailen American Top Teamilla.

Suomesta olen lähtenyt jo vuonna 2011, ensin Australiaan suorittamaan kandin tutkintoa ja sieltä suoraan tänne Jenkkeihin. En siis ole mitenkään tuttu nimi tai naama Suomen kamppailupiireissä, joten tervehdys vaan kaikille lukijoille.

Miten päädyit treenaamaan juuri American Top Teamille?

Se on aika pitkä ja henkilokohtainen tarina, mutta näin lyhyesti:

Niin kuin kerroin, olin Australiassa suorittamassa kandin tutkintoa ennen kuin muutin USA:han. Minulla oli Australian opiskelu-viisumissa enää puoli vuotta aikaa jäljellä ja aloin olla isojen päätosten äärellä. Piti alkaa tosissaan miettimaan mitä sen jälkeen aikoisin tehdä. Minulla oli myös samaan aikaan melko paljon henkilökohtaisia ongelmia meneillään ja olin tosi hukassa, että mitä halusin.

Minulla oli kesäloma yliopistolta, niinpä päätin vaihtaa maisemaa muutamaksi viikoksi selvittelemään päätäni ja lensin tänne Floridaan. Vanhemmillani on ollut täällä loma-asunto yli 25 vuotta, joten oli helppo ratkaisu tulla tänne. Matkan tarkoitus oli saada selkeyttä silloiseen elämäntilanteeseeni ja tehdä jotain ratkaisuja. Reissu venähti aika lailla, joten päätin käyttää tilaisuuden hyväksi ja menin treenaamaan ATT:lle. Tapasin nykyisen mieheni siellä ja loppu on historiaa. Muutto ei toki ollut helppo taas maasta toiseen, eikä kyllä viisumiprosessikaan, mutta oli sen arvoista!

(Kuva: Qrzjenny)

Aiheuttaako lisäpaineita, kun huiput treenaavat samalla salilla?
-Aluksi kylla jännitti, mutta ei enää yli neljän vuoden jälkeen. Monista huipuista on tullut minulle hyviä ystäviä. Naisten tiimi oli myös todella paljon pienempi kun tulin ATT:lle treenaamaan alkuvuodesta 2014. Naisten tiimi on kasvanut nopeasti tässä viimeisen kahden vuoden aikana.

Lyhyen ja pitkän tähtäimen suunnitelmat?
-Lyhyen aikavalin suunnitelmat tälle vuodelle oli päästä ottelemaan aktiivisemmin. Toivoin ainakin kolmea tai neljää ottelua, mutta toistaiseksi matsien saaminen on ollut hankalaa, joten realistisesti kolme ottelua olisi jo hyvä. Aikomus on myös kisata BJJ:a otteluiden ohella.

Mun kevät ei kuitenkaan valitettavasti ole alkanut suunnitelmien mukaan. Valmistauduin 6 viikkoa otteluun joka peruuntui, sain tarjouksen heti perään otella Invictassa, hyväksyin ottelun, mutta vastustaja kieltäytyi… Jäin siis ilman ottelua. Vaihdoin focusta heti BJJ:hin ja aioin osallistua IBJJF Miami Openiin 4 viikkoa myöhemmin. Viikko ennen kisoja (noin kaksi viikoa sitten) loukkasin vasemman polveni treeneissä.

(Kuva: Qrzjenny)

Ensin luulimme että meni taas eturistisiteet poikki (molemmat eturistisiteet jo leikattu), mutta näyttaisi että ne on ehkä vaan osittain revenneet tai venähtäneet ja niitä ei todennäkoisesti ei tarvitse leikata. Isompi ongelma oli polven alapuolelta murtunut sääriluuni, joka vaatii leikkauksen (toim.huom. polvi leikattu 18.5.) Ortopedi arvioi, että täysi kuntoutuminen kestää 12 viikkoa, mutta puolessa välissä voin alkaa jo varmasti jotain tekniikkaa tekemään. Tosi harmi juttu, mutta tätä on urheilu.

Pitkän tähtäimen suunnitelmat on päästä niin pitkälle kuin mahdollista ja minulle se tarkoittaa että lajin huipulle, tietysti. Pitää uskoa itseensä eikä koskaan antaa periksi omien unelmien saavuttamiselle. Olen oppinut että rima pitää asettaa mielumminaina vähän liian korkealle, epämukavuus rajoille, kuin matalalle, jos aikoo jotain suurenmoista saavuttaa. Tähtäimenä on siis tulevaisuudessa otella UFC:ssa (tai jossain muussa isossa organisaatiossa). Se että pääsenko sinne, ei ole tietenkään taattu, mutta se on tavoite!

Kuka on managerisi?
-Ei ole manageria. Toivottavasti tulevaisuudessa on.

Onko naisvapaaottelijoille vaikeaa saada otteluita Yhdysvalloissa?
-Sanoisin, että on vaikeaa. Itse olen siitä hyvä esimerkki. Kun muutin USA:han luulin että matsien saaminen olisi helppoa, mutta olin väärässä. On se ehkä helpompaa kuin maissa joissa vapaaottelutoiminta on hyvin pientä, mutta olen omalla kohdallani ja monien tiimikaverien kohdalla joutunut todistamaan ettei otteluita naisille satele joka suunnalta.

Tässä ongelmassa on monta tekijää. Otteluiden määrä, sekä ottelijoiden määrä on osavaltiokohtaista. Floridassa ei ole kovin paljon nais ia ammattilaisottelijoina. Amatööreja ehkä noin yleisesti löytyy maasta enemmän, mutta monet heistä ei koskaan siirry ammattilaiseksi.

Toinen ongelma on, että kaikki promootiot eivät ole kiinnostuneita naisista, tai sitten heillä on vain yksi tai ehkä kaksi ottelupaikkaa naisille per ottelukortti. Useat pienemmät promootiot myös suosivat paikallisia ottelijoita, tai ajomatkan etäisyydellä olevia, mikä rajoittaa mahdollisuuksia otella muissa osavaltioissa, ellei omasta taskusta maksa lentoja itselle ja valmentajalle.

Sitten on tietysti loukkaantumisriskit ja naisia on vähemmän yleisesti ottaen, joten lyhyen varoitusajan paikkaajia on vaikeampi saada, varsinkaan jos promootio ei lennätä vastustajia. Osalla meista uraa aloittavista ottelijoista (muutama ammattilaismatsi) ATT:lla on ollut vaikeuksia saada matsia senkin takia, että tullaan ATT:lta, ja monet ei halua ottaa matsia vastaan.

Tiedän kyllä mimmejäkin ketkä ottelevat koko ajan, mutta se ei ole kaikkien onnekkaiden kohtalo, valitettavasti. Ehkä heillä on paikallinen promootio, joka tukee heitä hyvin ja tuo vastustajia, tai sitten heillä on hyvä manageri tai valmentaja, joka metsästää otteluita.

Kaiken kaikkiaan naisvapaaottejoilla on täälläkin vaikeuksia. Toivon todella, että tulevien vuosien aikana tilanne paranee.

(Kuva: Sarah Jaquemet)

Oletko törmännyt ennakkoasenteisiin, ja jos olet, niin millaisiin?
-No enpä juuri ole, ainakaan pitkään aikaan. Se on tosin ollut kauan arkea monille naisille kamppailulajien parissa. Meillä on ATT:lla nykyään iso naisten tiimi, ja kovatasoinen sellainen. Ainakin ATT:lla koen että meidät otetaan tosissaan, ja että ollaan (ainakin melko) tasa-arvoisessa asemassa miesten kanssa.

Tosin olen sitä mieltä, etta naisten edelleen täytyy ikään kuin todistaa itsensä ja kovuutensa lajin keskuudessa (etenkin harjoituksissa) vielä jossain määrin vain sen vuoksi että olemme naisia.

Uskoisin kuitenkin, että kamppailulajien kasvun myötä naisten keskuudessa, nämä ennakkoastenteet alkavat hälvetä. Varsinkin meidän kovien suoritusten ansiosta.

Sinulla on diabetes. Miten tämä vaikuttaa matsiin valmistumiseen?
-Juu, olen ollut tyypin1 diabeetikko vuodesta 1999, eli noin 19 vuotta. Olen niin tottunut diabetekseen osana päivittäistä arkeani etten juuri edes mieti sitä. Diabetes ja treenit menee aika rutiinilla, enkä tykkää tehdä siitä numeroa tai tekosyytä mihinkään mun elämässä.

Toki se on lisähaaste päivittäisessä arjessani. Kovien treenien yhteydessä on vaikeaa pitää verensokerit kurissa ja se vaikuttaa suorituskykyyn sekä palautumiseen.

Olen kuitenkin hyväksynyt nämä tosiseikat, mikäli aion tässä lajissa olla mukana, ja aion kyllä olla. Hoidan diabeteksen niin hyvin ja huolellisesti kuin pystyn, ja toistaiseksi kaikki on hallussa.

Käytkö usein Suomessa? Käytkö näillä reissuilla treenaamassa?
-Käyn yleensä kerran vuodessa. Toistaiseksi ei ole ollut mahdollista taloudellisista syistä (sekä välillä myös ajallisista syistä) johtuen käydä useammin. Toivottavasti tulevaisuudessa pääsisin useammin.

Koska käyn Suomessa vain kerran vuodessa ja reissu yleensä kestää vain muutaman viikon, olen pyhittänyt sen ajan perheelle ja ystäville. Treenaan tosi paljon täällä Jenkeissä, jonka vuoksi Suomen reissu on aina enemmän loma minulle. En yleensä halua stressata treenaamisesta kun tulen kotiin. Toki muutamiin jumppiin mielelläni lähden, mutta treenit ei ole prioriteetti mun Suomen matkoilla.

Mitä tarvittaisiin, jotta sinut nähtäisiin Suomessa ottelemassa?
-Tulisin ihan älyttömän mielellani ottelemaan Suomeen!!! Ei tarvita mitään muuta kuin kutsu ottelemaan ja vastustaja.

(Kuva: Sarah Jaquemet)

Onko sinulla esikuvia?

-Monet mun esikuvista tulee oman tiimin (ATT) sisältä, tietenkin. Osa heistä oli esikuviani jo ennen kun meistä tuli treenikavereita ja ystäviä, ja osasta on muokkautunut esikuvia yhteisten treenien ja ystävystymisen myötä.

On ollut todella mahtavaa seurata niin läheltä miten lajin huiput harjoittelevat, miten he ajattelevat ja mikä on heidän mentaliteettinsa sekä muutenkin mitä “behind the scenes and bright lights” tapahtuu. Olen todella onnellinen ja kiitollinen, että olen saanut treenata niin kovassa seurassa jo monta vuotta!

Tässä muutamia esikuviani ATT:lta

*Joanna Jedrzejczyk
*Amanda Nunes
*Nina Ansaroff
*Valerie Letourneau
*Jessica Aguilar
*Mara Romero Borella
*Luanna Alzugir (BJJ)
*Gezary Matuda (BJJ)

Onko joku ottelija, kenet erityisesti haluaisit kohdata?
-Ei ainakaan nyt toistaiseksi ole.

(Kuva: Sarah Jaquemet)

Lopuksi terveiset lukijoille ja kiitokset niille, joita haluat kiittää?
-Lämpimät terveiset koti-Suomeen täältä Floridan auringosta. Jos haluatte seurailla mun touhuja täällä Jenkeissä, niin Instagramista minut löytää nimellä @annahyvarinen

Isoimmat kiitokset kuuluu ehdottomasti mun perheelle Suomeen. He ovat tukeneet minua suunnattoman paljon kaikki nämä vuodet, kun olen ollut maailmalla, aina uskoneet muhun ja kannustaneet rohkeasti tavoittelemaan mun unelmia. Ilman heitä en olisi täällä tänään.