Julkkikset häkissä kuulostaa hurjalta. Kuva koko kansan suosikista taistelemassa toista tähtöstä vastaan on vähintäänkin ajatuksia herättävä.

Maailmalla nähdään julkisuudesta tuttuja henkilöitä kamppailutapahtumien keskiössä toistuvasti, mutta Härmässä ei ainakaan vielä. Näkemättä on jäänyt esimerkiksi kohua herättänyt Tuomas Enbusken ja Juhani ”Tami” Tammisen suunniteltu kohtaaminen. Kyllä, luit oikein. Vuonna 2018 Juhani Tamminen haastoi Tuomas Enbusken kamppailemaan kanssaan ja Enbuske vastasi kutsuun. Enbuske valitsi lajiksi vapaaottelun, mutta kiivaasta kampajoinnista huolimatta ottelu ei koskaan toteutunut.

Uskallan väittää, että kaikessa kummallisuudessaan olisi ottelu toteutuessaan saanut luultavasti enemmän silmäpareja vastaanottimien ääreen kuin yksikään kotimainen ammattilaisten kohtaaminen kuunaan. Sanon tämän kaikella rakkaudella lajia kohtaan, mutta samalla realismin lippua heilutellen. Enbusken ja Tammisen seuraajamäärät ovat Suomen kokoisessa maassa suuret ja miesten medianäkyvyys on luokkaa valtava. Luonnollisesti ottelun urheilullinen anti ei olisi ollut kummoinen, mutta se ei olekaan oleellista. Ei heidän seuraajakuntansa odota kummaltakaan anakonda-kuristusta tai berimboloa, itse asiassa suurin osa ei niistä ole koskaan varmaan edes kuullutkaan.

Mikäli parivaljakon kohtaaminen olisi saatu leivottua osaksi ammattilaisiltaa olisi vapaaottelulla Suomessa ollut todellinen näytönpaikka lajia entuudestaan tuntemattomien keskuudessa. Sitä kautta hyvin rakennetun illan paras anti olisi voinut olla suuri näkyvyys uutisissa ja kenties uusien fanien saaminen jatkossakin katsomoihin tai lähetysten pariin. Tilaisuus, jota ei liian usein ole tarjolla näin suuressa mittakaavassa. Ei pidä myöskään aliarvioida lajin tunnettuuden kasvua, sillä vaikka maailmalla vapaaottelu onkin tunnettu laji ja sen suosion kasvu on ollut hurjaa, niin Suomessa on vielä paljon saavutettavaa.

Näin lajin suurkuluttajana ja osittain melko puritanistisestkin siihen suhtatuvana ajatus ”friikkiotteluiden” järjestämisestä herättää tunteita puolesta ja vastaan. Hyvät puolet on helppo nähdä ja niistä osan ylle jo listasinkin. Mikä ikinä veisi lajin tunnettuutta eteenpäin positiivisessa valossa on mielestäni katsomisen arvoinen kortti. Olisiko julkisuudesta tunnettujen henkilöiden kipuaminen häkkiin pelkästään lajia edistävä asia onkin sitten aivan toinen seikka.

Pahimmillaan häkkiin saattaisi esimerkiksi nousta kaksi arvoiltaan arveluttavaa tai lajia lainkaan treenaamatonta turhaketta, jotka murentaisivat lajin uskottavuutta ainakin kamppailuviihteelle vannoutuneimpien katsojien silmissä. Kauhuskenaariossa joku hyvinkin paljon empatiaa herättävä henkilö tulisi rajusti tyrmätyksi. Kyllä siinä olisi uutisankkureilla suut ymmyrkäisinä, kun Aira Samulin makaisi kanveesissa silmä mustana tai Roni Bäck pitelisi virheasentoon väännettyä kättään räppäri Asteen käsittelyn jäljiltä.

Vapaaottelu on pitkään taistellut paikastaan uskottavana urheilulajina jalkapallon ja koripallon kaltaisten jättiläisten joukossa. Yhtään kuprua lajin melko salonkikelposeen nykykuvaan ei ole toivottavaa saada aikaan julkkisotteluidenkaan myötä. Toisaalta samaan hengenvetoon on syytä muistaa, että eihän esimerkiksi UFC tai muut suuret organisaatiot koskaan etene pelkästään urheilullisuus edellä. Raha ratkaisee ja eniten siimaa sekä näytönpaikkoja avautuu keskimäärin niille ottelijoille, joiden myyntipotentiaali on suurin organisaation mielestä. Tästä on lukuisia esimerkkejä, kuten vaikkapa Conor McGregor tai Jon Jones, vaikka äärimmäisen taitavia molemmat tahoillaan ovatkin. Vakavat törttöilyt on annettu anteeksi, koska dollarinkuvat silmissä on vaikeaa kantaa todellista vastuuta. Samaan aikaan moni taitava ottelija ei saa edes yhtä mahdollisuutta osoittaa kuuluvansa taidoiltaan maailman suurimpaan organisaatioon.

Kenet kansalaiset sitten haluaisivat nähdä häkissä, osan ehkä jopa vastaanottavana osapuolena? Pikainen gallup sosiaalisen median kanavissamme nosti esiin sellaisia nimiä kuten Ano Turtiainen, Tauski Peltonen, Niko Saarinen ja koomikkonakin tunnettu Iikka Kivi. Häkkiin ehdotettiin myös paljon parrasvaloissa paistatelleita naisia, Sofia Belórfia ja Martina Aitolehteä. Myös Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Simo Frangénin kohtaamiselle olisi gallupin perusteella kysyntää.

Keitä oikeasti varteenotettavia julkimoita häkissä voisi otella, niin että se olisi turvallista ja urheilullisesti laadukasta? Ilmiselviä nimiä tähän kategoriaan löytyy maastamme myös melko mukavasti. Kuka voi väittää, etteikö Rami Hietaniemi tai Petra Olli vapaaottelemassa keräisi kaiken mahdollisen huomion ja vieläpä täysin ansaitusti? Molempien painitausta takaisi hyvin suurella todennäköisyydellä vieläpä menestyksellisen uran ammattilaisena, jos halua harjoitteluun ja uran rakentamiseen olisi. Toki Hietaniemi on jo 38-vuotias, mutta aika harvassa olisi ne, jotka innolla hänet vastaansa ottaisivat.

Toinen mielenkiintoinen vinkkeli olisi tarjolla, mikäli kamppailu-urheilun ulkopuolelta saataisiin atleetteja tarttumaan haasteeseen. Olisihan se näky, jos esimerkiksi häkin ulkopuolella kahnauksiin ajautunut Jere Karalahti olisikin otellut rehdisti sääntöjen puitteissa jääkiekon peluun lopetettuaan. Toki Karalahden parhaat vuodet urheilijana on nyt jo nähty, mutta varmasti mielipiteitä jakava ex-jääkiekkoilija saisi kansaa edelleen liikkeelle.

Kun ajatellaan realistisesti, niin jonkinlaista kamppailuosaamista harjoittaneet tai ainakin kamppailemiseen mielenkiintoa osoittaneet julkkikset olisivat potentiaalisimpia nimiä. Näistä ensimmäisinä mieleen nousee ammattilaisvapaaottelija Aleksi Nurmisen kanssa harjoitellut Joosua Visuri ja paremmin artistinimellään tunnettu James Nikander, eli Musta Barbaari. Visurilla on painitaustaa ja Nikander treenaa brasilialaista jujutsua. Hiljattain myös vahvamies ja somepersoona Jesse Pynnösen vierailu Aleksi Mäntykiven kanssa Loop Martial Arts -salilla tutustumassa vapaaotteluun keräsi hurjan paljon katselukertoja. Urheilullisia edellytyksiä ei kenelläkään yllä mainitusta ainakaan puuttuisi häkkiin nousemisen kannalta.

On tietysti jokaisen promoottorin ja organisaation täysin oma ratkaisu keitä kamppailutapahtumien ottelijalistoilla nähdään. Harvassa ovat olleet ne suomalaiset tapahtumat, joissa on tullut ongelmaksi liian pieni katsomokapasiteetti tai liian nopeasti myydyt pääsyliput. Siinä mielessä joku hyvin harkittu ja urheilullisesti kelvollinen julkkisten kohtaaminen voisi olla yksi vaihtoehto vielä suuremman mielenkiinnon herättämiseksi. Parhaimmassa tapauksessa tällainen vetonaula nostaisi yksittäisen tapahtuman ja samalla koko lajin valtamedian paraatipaikoille edes hetkeksi. Valitettavan usein suuret mediatalot tahtovat nostaa vapaaottelu-uutisia esiin vain kun jotain ikävää tapahtuu. Tästä esimerkkinä toimii viime aikoina paljon esillä olleet kohtuotsikot Koskelan murhasta, johin on linkitetty myös UFC:n katselu.

Olen sitä mieltä, että julkkikset häkissä on samalla uhka että mahdollisuus. Huonosti toteutettuna konsepti voisi saattaa lajin naurunalaiseksi tai muuten huonoon valoon. Tätä ei tietenkään yksikään lajiin intohimoisesti suhtautuva toivo eikä hyväksy, en minäkään. Hyvällä toteutuksella ja sopivan parivaljakon löytyessä voisi julkkikset häkissä tuoda oivallisen piristysruiskeen niin lipunmyyntin, medianäkyvyyteen kuin lajin tunnettuuden kasvuun positiivisessa mielessä.

Teksti: Jyrki Nurminen

Kuvat: UFC ja Jyrki Nurminen