Mikä meni mönkään Makwan Amirkhani?

Mikä meni pieleen Makwan Amirkhanin ottelussa Kamuela Kirkia vastaan?

Tällä kertaa Makwan Amirkhanin otteet eivät riittäneet voittoon. Kuva: Jeff Bottari/Zuffa LLC

Makwan Amirkhanin ja Kamuela Kirkin välinen ottelu UFC Vegas 28 -illassa piti olla suomalaiselle lähinnä muodollisuus matkalla takaisin voittojen tielle. Toisin kuitenkin kävi, kun amerikkalainen onnistui yllättämään lajiasiantuntijat ja vedonlyöntitoimistojen kertoimenlaskijat sekä allekirjoittaneen. Tässä artikkelissa pohdin, mitä otteluun liittyvissä asioissa meni mahdollisesti pieleen. Oikeita vastauksia ei ole saatavilla ja sen vuoksi tarjoamani vaihtoehdot perustuvat pelkästään omiin näkemyksiini.

Saako suomalaista kritisoida?

En mielelläni koskaan kirjoita mitään negatiivista suomalaisurheilijoista, sillä ensisijaisesti pyrimme aina nostamaan kotimaisia kamppailijoita esille hyvässä valossa. Olisi kuitenkin älyllisesti epärehellistä olla kritisoimatta vapaaotteluskenemme ehdotonta ykköstykkiä, kun suoritustaso jää reilusti alle toivotun ja oletetun.

Makwan Amirkhani on lisäksi sen kokoluokan julkisuuden henkilö Suomessa, että pelkän positiivisten asioiden esiin tuominen olisi mielestäni henkilökultin vahvistamista ja oma ohjenuorani on kertoa asioista mahdollisimman objektiivisesti. Kyllä, myöskin silloin kun se ei tunnu kivalta. Näiden saatesanojen siivittäminä on aika sukeltaa viime yönä käydyn ottelun tapahtumiin sekä seikkoihin, jotka saattoivat osiltaan olla vaikuttamassa ei-toivottuun lopputulokseen koko suomalaisen vapaaottelukentän kannalta. Korostan vielä, että alla esitetyt seikat eivät ole absoluuttisia totuuksia, vaan spekulaatiota tappioon johtaneista syistä.

Aikaero

Makwan Amirkhani saapui avustajineen Las Vegasiin myöhään tiistaina. Ottelun alkuun oli saapumishetkellä aikaa noin neljä vuorokautta. Miksi tämä voi olla ongelma? Virallisten (Duodecim) lähteiden mukaan lennettäessä länteen 10 tunnin aikaerosta toipuminen vie noin neljä vuorokautta. Tämä on siis normaalitilanteessa. Kun tähän yhtälöön lisätään painonvedon tuoma valtava rasitus keholle, UFC:n pressitilaisuudet ja muut pakolliset tarkistukset, ottelusta aiheutuva stressi sekä lentämisen tuomat omat haasteet on mielestäni ihan aiheellista kysyä ollaanko otteluhetkellä 100% suoritusvalmiudessa.

Amirkhani kommentoi haastatteluissaan, että hänestä riippumattomista syistä Las Vegasiin ei ollut mahdollista mennä aiemmin. Mitä nämä syyt olivat, jäi pimentoon. On mahdollista, että aikaeroon on pyritty sopeutumaan jo Suomessa kääntämällä rytmiä, mutta tästä ei ole varmuutta. Mikäli Amirkhani ei ollut otteluhetkellä täysin palautunut aikaerosta, antoi hän edun Kamuela Kirkille. Duodecim kuvailee aikaerosta aiheutuvia oireita muun muassa seuraavasti: ”Tyypillisiä oireita ovat väsymys ja unettomuus, vatsakivut, muistihäiriöt, päänsärky, ärtyisyys ja fyysisen sekä psyykkisen suorituskyvyn heikkeneminen. Varsinkin viimeiseksi mainituilla saattaa olla hyvin suuri painoarvo lajissa, jossa marginaalit ovat pieniä ja virheisiin ei ole varaa.

Oma sali

On hienoa ja täysin poikkeuksellista, että ammatikseen kamppailevalla suomalaisella on resursseja ylläpitää omaa salia. Henkilökohtaisesti olen todella iloinen Amirkhanin puolesta, että hänellä tällainen mahdollisuus on, mutta samalla se on omiaan herättämään myös muutamia kysymyksiä.

Saako maailman huippuja vastaan otteleva Amirkhani riittävästi kovia eriä omalla salillaan? Tiedän, että salilla kovia eriä ovat olleet antamassa muun muassa ammattilaisottelija Patrik Pietilä sekä huippujujutsuka Tommi Pulkkanen. Näiden herrojen kanssa harjoittelu on varmasti aina laadukasta, mutta saako Amirkhani omalla salilla treenatessaan riittävästi erilaisia haasteita? Riittääkö se, että harjoittelet pääosin samojen tuttujen henkilöiden kanssa, jos tilannetta vertaa vaikkapa siihen, että harjoittelisi jollain suurella salilla maailmalla, jossa eriä olisi otettava itseään parempien ottelijoiden kanssa? Tai sellaisten kanssa, joilla on samat tavoitteet kuin itselläkin ja omiin UFC-otteluihinsa valmistautuvia suunnilleen saman painoluokan ottelijoita olisi tarjolla ympäri vuoden.

Ottelu

Otteluiden arvosteleminen jälkikäteen on luonnollisesti todella paljon helpompaa kuin muutosten tekeminen omaan ottelemiseen kesken ottelun. Mielestäni kuitenkin ammatikseen ottelevan, huipulla olevan urheilijan ottelua on voitava katsella kriittisesti ilman, että huomioita siitä pidetään hyökkäyksenä henkilöön. Silläkin uhalla – tässä on mielestäni asiat, jotka ottelussa eivät menneet optimaalisesti:

Energiatehokkuus: Amirkhani käytti ottelun alussa todella paljon energiaa muutamiin näyttäviin liikkeisiin. Näihin kuuluivat muun muassa kaksi hyppypolvea ennen kuin minuuttiakaan ottelusta oli kulunut sekä yksi suurikaarinen heitto kolmen minuutin kohdalla. Erityisen harmilliseksi tilanteen teki se, että kyseiset tankintyhjentäjät eivät itsessään tuoneet välitöntä vaikutusta, vaikka heiton jälkeen Amirkhani pian saikin Kirkin mattoon. Yhdelle tuomarille luultavasti tuo alasvienti ensimmäisessä erässä sitä seuranneseen mattopainiin ja yhteen painavaan pystyosumaan yhdistettynä sai hänet antamaan erän suomalaiselle, toisin kuin kaksi muuta pistetuomaria näki. Mentäessä toiseen erään Amirkhanin energiavarannot vaikuttivat huolestuttavan tyhjentyneiltä osittain näiden liikkeiden vuoksi, joskaan ei ainoastaan niistä johtuen.

Passiivivisuus: Kirk sai omilla aloitteillaan varsinkin toisen erän alusta lähtien usein Amirkhanin takajalalle. Toisen rytmissä otteleminen on aina kuluttavampaa kuin se, että itse määrää ottelun tahdin. Lisäksi aloitteet johtivat lukuisiin painaviin osumiin, joilla pistetuomarit on helppo saada puolelleen. Kirk onnistui myös puolustamaan suomalaisen alasvientejä osittain aika hyvin ja epäonnistunut alasvienti kuluttaa energiavarastoja todella tehokkaasti. Onnistuneet alasviennit eivät tuottaneet toivottua lopputulosta lopetusotteen merkeissä, mutta suomalaisen olisi ehdottomasti pitänyt pystyä tuottamaan enemmän vahinkoa mattolyönneillä. Tämän lisäksi Kamuela Kirk oli hyvin lähellä lopettaa ottelu toisessa erässä suoralla käsilukolla. Kirk myös aiheutti enemmän vahinkoa selällä ollessaan kuin kasan päällimmäisenä melko pitkiäkin aikoja ollut Amirkhani.

UFC:n omien tilastojen mukaan suomalainen yritti kaiken kaikkiaan yhdeksää alasvientiä, joista viidessä hän onnistui. Kontrolliaikaa matossa kertyi vakuuttavat kuusi minuuttia ja 50 sekuntia, mutta tuossa ajassa mattolyöntejä kertyi vain seitsemän, joista viisi laskettiin merkittäviksi. Kaiken kaikkiaan merkityksellisiä osumia suomalainen teki UFC:n laskujen mukaan 20, joka on kahdeksan vähemmän kuin amerikkalaisella. Lisäksi amerikkalaisen tilastoihin laskettiin kolme lopetusyritystä, Amirkhanille nolla.

On syytä muistaa, että erät pisteytetään yksi kerrallaan ja esimerkiksi osumien kokonaislukemilla ei sinällään ole merkitystä. Kuvan ottelun kulusta niistä toki yleensä saa kohtuullisen hyvin.

Tällä kertaa suomalaisen otteet eivät riittäneet ennakkoon selvästi heikompaa vastustajaa vastaan. Mielestäni pistetappio oli täysin perusteltu ja mistään ryöstöstä ei missään nimessä ollut kyse, valitettavasti.

Toivottavasti Amirkhani sisuuntuu tappiosta ja palaa voittojen tielle pikapuoliin. Sitä minä toivon fanina ja suomalaisen vapaaottelun suurkuluttajana, sillä Amirkhani on kiistatta suomalaisen vapaaottelun kiintotähti.

Teksti: Jyrki Nurminen

Kuva: Jeff Bottari/Zuffa LLC

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s