Heikki Jussila on kolmas ottelija Suomesta, joka osallistuu ADCC-lukkopainin vuoden 2022 MM-kilpailuihin.

Jussila kilpailee ADCC-lukkopainin MM-kilpailuissa Las Vegasissa 17.-18. syyskuuta. Hän ansaitsi paikkansa lajinsa ehdottomasti kovimpiin kinkereihin voittamalla Euroopan mestaruuden vuosi sitten yli 99-kiloisten sarjassa.

Tulevana viikonloppuna Jakomäen järkäle taistelee 15 maailman huipun kanssa tatamilla kirkkaiden valojen alla jujutsuväen huomion keskipisteessä. Yksikään kilpakumppani ei tule antamaan senttiäkään ilmaiseksi, sillä vastaan saattaa astella vaikkapa lajin absoluuttinen hallitsija Gordon Ryan, Felipe Pena tai Orlando Sanchez muutamia mainitakseni.

Lähestyimme Jussilaa ennen kisoja taltioidaksemme tunnelmat ennakkoon. Lue alta, mitä urheilulliseksi nörtiksi itseään tituleeraava menestyjä oli tulevasta haasteestaan mieltä.

Olet vielä melko tuore mustavyö. Sait mustan vyön jujutsussa noin puolitoista vuotta sitten. Miten ihmeessä on mahdollista, että jo nyt olet raivannut tiesi lukkopainin kiistatta kovimpiin kilpailuihin?

”Varmaan joku ulkopuolinen osaisi vastata tähän paremmin kuin minä. Pohjalla oli kuitenkin jo muutama vuosi harvakseltaan lukkopainia opiskeluporukassa ilman varsinaista valmennusta sekä nuorempana judoa sinivyölle asti. Kisaamisen aloitin noin kuusi vuotta sitten valkovöistä ja silloin myös aloin treenaamaan ensin muutama kerta viikkoon ja sitten nälkä kasvoi syödessä, kuten sanotaan.

Ekoissa kisoissani olin myös ihan valkovyön tasoinen, mutta oma näkemykseni on, että taustalla olevat pohjat nopeuttivat kyllä lajin omaksumista ja kehitysnopeutta. Painitaustaa minulla ei ole toisin kuin moni tuntuu olettavan, vaan piti opetella ne hommat ja hiljalleen kaikki pystyjudotekniikat oli vaihtuneet vapaapainitekniikoihin. Helsingin Paini-Miesten hyvätasoiset treeni- ja sparrikaverit olivat tietysti isossa roolissa varsinkin alkumetreillä ja etenkin Otto Kuikalta varastin häikäilemättä tekniikat ja taktiikat. Olen myös aina ollut urheilullinen nörtti ja kummastakaan ei ainakaan tunnu olevan haittaa tässä lajissa.”

Miltä tuntuu päästä ottelemaan mailman parhaita vastaan?

Siistiltähän se tuntuu ja on hyvä mahdollisuus päästä myös kehittämään omaa peliä. Toivottavasti pääsee ottelemaan omia vahvuusalueita eikä joudu välittömästi kaverin peliin. On se myös vähän absurdi tunne, että voi jossain Jakomäen perällä (ja monilla naapurisaleilla) kehitellä ja treenata tekniikoita ja sitten niitä käytetäänkin seuraavaksi Las Vegasissa.”

Miten valmistautuminen kilpaurasi yhteen tärkeimmästä turnauksesta on sujunut?

Vuodentaitteesta alkaen kirjailin jo valmistautumissuunnitelman. Ei se tietenkään ihan sellaisenaan toteutunut, mutta vähillä vammoilla tai vaivoilla on mennyt ja treeneissä on ollut erinomainen konsistenssi (keskimäärin 6 lajia ja 1 oheistreeni per vko).

Päätin, että käyn vain NoGi SM:t aikaisin keväällä ja skippaan kaikki muut kisat. Tavallisesta poiketen myös otin kovimmat lajitreenit jo 2-3 viikkoa ennen kisaa ja loppua kohden otin vähän turvallisemmin lajia ja hain kovempia sykkeitä soutulaitteella välttääkseni viime hetken pienetkin loukkaantumiset. Jollen nyt tule kipeäksi tai kompastu jossain, niin olen ihan täysikuntoisena lähdössä kisaan. Noilla viimeisillä viikoilla alkoi jo aika hyvin väsyttämään ja tekee jo mieli päästä vihdoin kisaamaan – se on hyvä merkki. Kaikki on tehty niin hyvin kuin osaan ja seuraavaksi mennään ulosmittaamaan se.”

Mikä on strategiasi turnausta ajatellen?

Sitähän ei tässä kannata kertoa, mutta voinhan mä tehdä niin kuin eräs tunnettu sarjani ottelija ja kirjoittaa ennustukseni otteluideni lopputuloksista tähän paperille ja sulkea sen kirjekuoreen, jonka voi avata sitten otteluiden jälkeen. Kas näin. Oho, olinpas kömpelö! 

*lappunen putoaa lattialle ja siinä lukee ’tuomaripäätös jatkoajalla’*”

Painoluokassasi yli 99 kiloa on monta todella taitavaa lihavuorta. Miten aiot murskata kaikki heidät ja onko mielessäsi ennakkoon joku tai jotkut kenet haluaisit erityisesti alistaa?

”Se vaatii vain neljä ottelua ja 85 minuuttia painia. Oletan, kun olen Euroopan trials-voittaja, että minulle annetaan ekaan otteluun joku top 1-4 ukko. Kaikki haluaa Gordonin, mutta olis se myös kiva ottaa sota esimerkiksi Orlandon tai Nickin kanssa. Ei siellä ketään huonoa kyllä oo.”

Mitä odotat eniten Las Vegasin kilpailuista?

”Voitto tai tappio, mutta kunpa pääsis tönimään toista hapoille asti. Vähän kuin työntäis kärryä vuorta ylös. Toinen mistä vähän jollain hämärällä tavalla nautin on mielenhallinta painetilanteissa, kuten kisoissa, ja odotan mielenkiinnolla tuoko yli 11 tuhannen areenayleisö yhtään jännitystä, kun ainakaan vielä ei tunnu missään.”

Millaiset tavoitteet olet asettanut itsellesi Vegasiin?

”Realistisesti nämä on kyllä niin kovat kinkerit, että edes yksi voitto on kova juttu, mutta kyllä tavoite on mitalisijat. Sinänsä pidän tavoitteita kuitenkin irrelevantteina. Olen viimeiset kuusi vuotta keskittynyt efforttiin enkä tavoitteisiin ja muistan joskus haaveilleeni, että vois se olla mahdollista saada vaikka EM-kisoista joskus mitali. Sitten muista, kun sain ensimmäisen pari-kolme vuotta ennen kuin olin ehkä niissä haaveissa tai tavoitteissa miettinyt. Tavoitteet on lopulta vähän arvailua, mutta effortti on sellainen mihin pystyy itse vaikuttamaan.”

Teksti: Jyrki Nurminen

Kuva: Heikki Jussila