Sani Brännfors voitti amatöörien vapaaottelun maailmanmestaruuden helmikuussa 2023, mutta se on vasta alkusoittoa suurelle sinfonialle.

2000-luvun tunkkaisiin kamppailusaleihin tottuneelle on kirjaimellisesti raikas tuulahdus astua nykyaikaiselle kamppailusalille, kuten Oulun Kamppailuklubille. Ovella henkilökunta ottaa sinut iloisesti vastaan, salilta löytyy tilaa ja kalustoa monipuoliseen kamppailu-urheilun sekä oheisharjoitteidenn harjoitteluun siistejä pukuhuonetiloja unohtamatta.

Salilta löytyy myös Sani Brännfors, moderni vapaaottelija ja määrätietoinen nuori urheilija. Ikuinen Peruskurssi sai apua pohjoisen kamppailumies Paavo Niskalalta, joka istahti juttutuokiolle tuoreen U21 vapaaottelun kääpiösarjan (61.2kg) maailmanmestarin kanssa.

Moi Sani ja onnittelut maailmanmestaruudesta, kerrotko lukijoille hieman itsestäsi ja polustasi vapaaottelun kaksinkertaiseksi maailmanmestariksi, eli nuorten maailmanmestaruus kesällä 2022, ja nyt helmikuussa 2023 U21 maailmanmestaruus Belgradissa Serbiassa?
-Paljon kiitoksia! Olen 18-vuotias urheilulukiolainen Oulusta, ja aloitin BJJ:n yhdeksänvuotiaana Oulussa. Sen jälkeen asuimme iskän töiden perässä pari vuotta Meksikossa, missä aloin kisaamaan aktiivisesti BJJ:ssä, mukaan reissulta tarttui kolme Meksikon mestaruutta, PanKidsien pronssimitali ja sujuva espanjan kielen taito. Ouluun palattuani jatkoin BJJ:tä, oli korona-aikaa ja menin 15-vuotiaana kaverini kanssa vapaaottelun peruskurssille. Jonkun ajan vapaaottelun harrastamisen jälkeen valmentajani Matias Pahkala ehdotti minulle matsia Art of Fightiin, voitin matsini siellä, ja sen jälkeen pukupaini jäi ja jatkoin vapaaottelua.

Millainen valmennustiimi sinulla on ja miten yhdistät opiskelun urheilulukiossa kamppailuharjoitteluun?
-Kastellin Urheilulukiossa ei ole muita kamppailijoita, niin hoidan koulun aamutreenit itsekseni oman ohjelman mukaan ja koulua siinä ohessa. Tavoitteena on nyt saada opintoja tehtyä, kun olen ollut paljon reissussa, mutta fokus on urheilussa.

Valmentajani on Matias Pahkala ja hän on suurin syyni kehitykseeni ja annan hänelle siitä isot kreditit. Matias on myös Belgradin MM-kisoissa mukana olleen oululaisen Pyry Kiviluoman valmentaja. Olemme työskennelleet Matiaksen kanssa paljon, että voin käyttää vaarallisinta osa-aluettani, lukkopainia, unohtamatta pystyottelun kehittämistä. Haluamme molemmat parantaa monipuolisuuttani vapaaottelijana, ja uskon että se tulee toteutumaan. Matias vastaa harjoittelun kokonaisuudesta ja suunnittelee laji- ja oheisharjoitteluni, ja hän on mukana käytännössä kaikissa treeneissä. Näin hän pystyy seuraamaan palautumistani, ja rakentamaan sekä aikatauluttamaan esimerkiksi sparritreenit kuormitukseni mukaan. Järjestelmällisyys auttaa estämään alipalautumista.

Minulla ei ole erillistä ravintovalmentajaa. Syön kuin urheilija, mutta tähän pitää jatkossa panostaa enemmän. Myöskään erillistä henkistä valmentajaa minulla ei ole, mutta olen kiinnostunut aiheesta. Tiedostan hyvin, että henkisellä vahvuudella ja mentaliteetilla on väliä ja se on iso osa miksi asiat onnistuvat hyvin. Luen aiheesta tosi paljon ja opiskelen sitä.

Miten jaottelette harjoittelun vuositasolla ja perusviikon sisällä? Onko sinulla ollut isoja loukkaantumisia?
-Puolen vuoden sisällä oli kahdet MM-kisat, kesällä nuorten ja nyt talvella U21. Kesälle ei tullut pitkää ylimeno- eikä peruskuntokautta. Ennen helmikuun kisoja tein pienen peruskuntojakson, mutta tärkeimpänä tavoitteena on ollut rakentaa kuntohuippu molempiin MM-kisoihin painonpudotus huomioiden.

Normaalisti treenaan 2-3 kertaa päivässä, sunnuntaisin on lepo. Aamuisin on yleensä oheistreeni eli puntti tai intervalli juoksumatolla, jonka päälle kolmen treenin päivissä mahdollisesti painit tai nyrkkeilysparrit päälle. Iltaisin sitten vapaaottelun lajitreeni. Teen kaikki treenini Oulun Kamppailuklubilla pois lukien juoksut. Saan Kamppailuklubilla todella tasokasta sparria painipuolella niin miehiltä kuin naisilta, ja vaikka vapaaottelupuolella sparrikavereita on ollut vähemmän, se on toiminut tähän asti. Olen myös leireillyt Pajulahdessa, jossa oli tasokasta omankokoista sparrikaveria vapaaotteluun.

Lajiharjoittelussa on tiettyjä teemoja, esim. lukkopainissa on ollut vastikään teemana alasviennit. En paini puvulla ollenkaan, jalkalukkoja ja ennen kaikkea niiden puolustamista on treenattu ADCC Pro -kisoja varten. Ammattilaisten kanssa sparratessa olen huomannut, että he merkkailevat polvia ja kyynärpäitä. Kiinnostusta niidenkin harjoitteluun on mutta ei ole vielä treeneissä toteutettu.

Isompia loukkaantumisia minulla ei ole ollut. Ennen matseja on kova jännitys, ei se että minua satutetaan vaikka tyrmäämällä, vaan ihan yleinen jännitys mikä asiaan kuuluu. Treenatessa pitää miettiä että osaan suojata itseäni.

Kerro Belgradin voitokkaasta MM-kisamatkasta?
-Valmistautuminen oli vähän hassu. Täytin 18 vuotta helmikuussa, joka on ikäraja kisoihin ja pitkään oli vähän auki saanko yleensäkään osallistua kisoihin. Viisi viikkoa ennen kisoja selvisi, että pääsen kisoihin. Kävin Pajulahdessa ja Ruotsissa hyvillä leireillä, mutta tulin kipeäksi juuri ennen kisoja. Se nosti hieman epävarmuutta, mutta kisaviikolla ei sitten kiinnostanut vaikkei valmistautuminen täydellistä ollutkaan, asenne ja itsevarmuus oli kohdillaan. 61.2kg:hen piti pudottaa painoa noin kilo ja se meni parilla hikoilulla. Heti ekan matsin ekassa erässä oli sitten mukavaa ja hauskaa. Osasin nauttia häkissä olosta ja huomasin että kellään ei ole mua vastaan mitään mahista!

Puolivälierässä kaatui meksikolainen Garcia takakuristuksella, välierässä kroaatti Josipovic teknisellä tyrmäyksellä ja finaalissa Slovakian Erdélyiováy yksimielisesti tuomariäänin. Nautin voittamisesta, mutta kisojen jälkeen kidutin itseäni menemällä vielä NoGi SM:iin pienellä painonpudotuksella ja myös sieltä napsahti voitto.

Opin Belgradin viikon aikana eka kertaa nauttimaan olosta siellä. Välillä olen ollut turnauksissa liian tosikko ja miettinyt, että pitäisi koko ajan keskittyä. Tämä positiivinen muutos oli Janika Antinmaan ja Iiris Nihtin ansiota, he ovat tosi pirteitä ihmisiä ja saivat minut ymmärtämään, että voi nauttia ihan reissusta, matkasta, heittää läppää ja pitää hauskaa ja asiat onnistuu. Pidin siis hauskaa häkissä ja sen ulkopuolella.

Mitä seuraavaksi?
-Ensimmäisenä nyt työstetään vaparimatsia (toim. huom. valitettavasti emme onnistuneet löytämään Brännforsille vastustajaa Suomesta, Ruotsista tai Virosta IPK Invitational -iltaamme 11.3.2023 kovasta yrityksestä huolimatta). Tälle vuodelle tavoitteena olisi myös päästä kisaamaan pystylajeissa, jotta siinäkin tulisi lisää kokemusta ja matseja. Syyskuussa on myös lukkopainin EM-kisat Puolassa.
Isona tavoitteena tälle vuodelle on voittaa amatöörien aikuisten maailmanmestaruus nuorten ja U21 tittelien jatkoksi, jahka turnausajankohta varmistuu.

Sen jälkeen kulman takana odottaa ja kiinnostaa ammattilaiskehät. Painoluokka ammattilaisena olisi kärpässarja, ja tavoitteena on dominoida samalla tavalla ammattilaisena kuin amatöörinä. Haluan edetä UFC:hen ja jatkaa dominointia siellä! Ulkomailla treenaaminen kiinnostaa ennen kaikkea sparriseuran puolesta, valmentaja on kuitenkin täällä Oulussa jota arvostan. Hyvä suhde valmentajan kanssa on tärkeää, valmentajan pitää tuntea urheilija. Ulkomailla treenaamista pitää miettiä sitten miten toteutetaan, kun on ajankohtaista.

Keitä vapaaottelijoita tykkäät seurata?
-Tykkään seurata teknistä ottelemista, esimerkkinä Zabit Magomedsharipov, joka ei ole yhtään kaltaiseni ottelija. Tykkään myös Demetrious ”Mighty Mouse” Johnsonista, joka on lyhyt ottelija niin kuin minäkin ja todella taitava. Olen seurannut myös paljon Georges St Pierren vanhoja matseja, hänen ”FightIQ:nsa” on kova ja yritän oppia hänen otteluistaan. Naisottelijoissa ei ole suurempaa esikuvaa, ainoastaan lista kenet haluan voittaa. Nyt ei ole ollut myöskään yhtään ”hypejunaottelijaa” naisissa.

Tuleeko siis tulevaisuuden UFC:n naisten kärpässarjan hypejuna Oulusta?
-Kyllä! Otan meksikolaiset puolelleni nyrkeilläni ja espanjankielentaidollani!

Terveisesi Ikuisen Peruskurssin lukijoille?
-Kiitos, oli mukavaa. Yritän saada tälle vuodelle matseja, eli saa huudella mulle matseja ja tulla niitä katsomaan!

Teksti: Paavo Niskala (edit. Jyrki Nurminen)

Kuva: Paavo Niskala